sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Pojat

Mulla on oikeastaan koko mun elämän ollut aika huono tuuri poikien kanssa.
Onneks oon kuitenkin saanut säätää muutaman aivan ihanan pojan kanssa ja onhan niitä ollut ainakin yksi, jonka olis ehkä suosiolla jättänyt väliin.

Kun mä olin 15-vuotias, niin mä koin mun ensimmäisen kunnollisen säädön ja tää poika oli ensimmäinen, johon ihastuin silmittömän paljon. Se tunne oli jotain aivan valtavaa, koko ajan oli hymy herkässä ja masussa oli perhosia. Olin tosi onnellinen. Kun mulla oli tämän pojan kanssa juttua, niin se teki musta rohkeamman.
Olihan sen nyt aika uutta ja jännittävää, kun kyseessä oli vuotta vanhempi poika naapurikunnasta.
Se oli aivan jotain maailman pelottavinta, mutta ihaninta kun koin mun oikean ensisuudelman tän pojan kanssa. (ensimmäinen ensisuudelma tapahtui tuntemattoman kanssa humalassa, josta en todellakaan ole ylpeä.)
Mulle iski oikeasti paniikki kun tää poika kysyi, että saako se pussata mua. : D Mut ihan hyvin se sitten meni.
Ja olin aivan sulaa vahaa. Silloin luulin, että olin rakastunut, mutta ei, en ollut. Sen tajusin jälkeenpäin.
Sitten yksi ilta kaikki tämäkin päättyi ja se oli mulle tosi, tosi kova paikka. Mä itkin monta tuntia, päiviä sen jälkeenkin kun meidän juttu oli loppunut. Ja tästä henkilöstä irti päästäminen kesti kauan. Vielä vuoden jälkeenkin tykkäsin siitä.

Sitten mulle tuli pitkän pitkä tauko, mulla ei ollut mitään säätöjä. Kunnes vuosi sitten tammikuussa erehdyin yksissä bileissä säätämään mun lapsuudenystävän kanssa. Virhe. Mutta en sitä silloin tajunnut.
Aluksihan mä sanoin tälle pojalle, että mä en ikinä haluais sen kanssa mitään enempää ja että mulla oli pieni morkkis tapahtuneesta. Mutta jollakin tapaa se sai käännettyä mun pään ja niin sitä sitten pian seurusteltiin.
Ei meidän suhde ollut missään välissä normaali. Me ei puhuttu koskaan kovin syvällisiä, me ei vietetty aikaa yhdessä niin paljoa kuin olisi kuvitellut. (välimatka oli viikonloppuisin hurjat 5km..) Ja nekin kerrat kun nähtiin niin oltiin jossain bileissä. 1,5kk seurustelun jälkeen tää poika jätti mut, koska ei voinut olla mun kanssa jostain syystä. Siitä oon kyllä todella vihainen, että en koskaan saanut tietää sitä oikeata syytä eroon.
Tän eron jälkeen mä en itkenyt kertaakaan. Surin kyllä vähän, mutta en itkenyt. Jonkin ajan jälkeen olin tosi helpottunut, että se suhde päättyi. Mä en ollut oikeista syistä sen kanssa yhdessä. Luulen, että molemmilla taisi olla se, että ''kunhan saa jonkun''- ajatus. Kun joku osoittaa kiinnostusta ja ei sitä normaalisti saa usein, niin kyllä mulla ainakin menee siinä pää pyörälle ja sitten kuvittelen ihastuvani ja sitten ihastun oikeasti.
Se on aika paskaa.

Kun koulut alkoi, niin mä ihastuin. Ja ihastuin aika paljonkin. Poikaan, jota en tuntenut silloin vielä ja kaiken lisäksi vielä varattuun. Mitä enemmän sitten tutustuin tähän poikaan, niin ihastus lakkasi.

Mä valitin aika paljon mun kavereille, että kun en löydä ketään. Mä oon aina sanonut mun kavereille, että kyllä se unelmien prinssi tulee, kun sitä vähiten odottaa. Mulle sanottiin samaa ja niin sitten kävikin.
Meille tuli Kaustiselle vieraita Kannuksesta. Silloin illan edetessä mä kiinnitin huomiota yhteen niistä pojista. Kattelin koko illan sitä, mutta ei silloin mitään enempää tapahtunut. Tää poika, josta voisin käyttää lyhennettä J, niin oli ainoa, joka sanoi mulle heipat niitten lähtiessä. Se jäi mun mieleen tosi vahvasti, joten niimpä tää J oli mun mielessä tosi usein. Aika kului ja mä en nähnyt J:tä enää. Kyllä se välillä mun mielessä kävi mutta ei sen erikoisemmin, se vaan jotenkin unohtui.
Kunnes koitti joulukuun 16. päivä. Vietettiin pienellä porukalla (musiikkilukiolaisten kanssa siis.) pikkujouluja. Oltiin meidän seinänaapureilla ja jostain syystä sain idean laittaa mun ystävän poikaystävälle viestiä, että onko tää J niitten messissä kun ne oli Kalajoella käymässä.
Jonkin ajan kuluttua tää mun ystävä kertoi mulle, että ne on tulossa Kaustisella käymään J mukanaan.
Silloin mä innostuin aivan täysin.
Koko illan odotin jännityneenä, että milloin ne tulee ja lopulta ne tuli. Kun näin tän J:n, niin kyllä nousi hymy huulille. Päätettiin mennä sitten meidän kämpille ja hengailtiin siellä jonku aikaa. Istuin J vieressä ja mun kännykkään sato viestejä, että: ''Iske se (; (;((;;;(;;'' haha. Koitin vähän kommunikoida siinä ja ehotin sille juomien vaihtamista, mutta sen jälkeen ei sitten oikein tapahtunut mitään.
KUNNES
Mulle tulee ehdotus mun ystävältä: ''Lähe säki Kannukseen!''
Mä mietin. Voinko mä tehdä sen? Oonko ihan kamala jos nyt lähen?
Sitten mä ajattelin: Vitut, mä oon nuori ja mä kadun jos en nyt lähde. Ja ihan kiva että lähdinki.
Koko menomatkan mä istuin J:n sylissä.
Kaikki oli okei, mutta kunnes me päästiin tän J:n asuntolan huoneeseen, niin mulle iski ehkä pieni paniikki.
Mä olin tuntemattoman pojan kanssa kahdestaan. Mä en ollut aivan varma mitä se musta ajatteli, mutta sen tiesin, että mä olin ihastunut siihen. Se oli kuin rakkautta ensisilmäyksellä, mutta rakkauden tilalla vaan ihastus.
Mä sitten tunnustin heti alkuun olevani todella ujo.
Mutta mä oikeasti hämmästyin itsestäni, että mä oikeasti kykenin juttelemaan pojan kanssa ja vielä tosi luontevasti. Mulle on aina ollut ylitse_pääsemättömän vaikeaa jutella pojille. Mutta J:n kanssa se oli helppoa. Mä pystyin olla alusta alkaen oma itseni.
Kaksi tuntia meni nopeasti ja oltiin juteltu kaikennäkösestä. Sitten se otti mua kädestä kiinni. Sydän hyppäs.
Ensimmäinen suudelma, mä olin myyty.
Jäin tietenkin sitten yöksi sinne, sillä millä mä nyt olisin klo 5 aamuyöllä päässyt takaisin Kaustiselle.
Musta oli ihana nukkua pojan kanssa, vieläpä noin huomaavaisen kanssa. Sain jopa hyvän yön pusun päälaelle. Ei kukaan ole koskaan tehnyt mulle niin. Ei kukaan ole koskaan ollut mulle niin hellä.
Mä nukahdin tosi onnellisena sen kainaloon.
Aamulla herättiin ekan kerran yhtäaikaa. Pusu poskelle ja huomenen toivotus sai mut hymyilemään.
Sitten kännyköiden pikatsekkaus ja takaisin nukkumaan. Mä heräsin ennen sitä. Mä katselin J:tä kun se nukkui ja olin siinä sen kainalossa. Silloin mulle tuli sellainen tunne, että tähän mä kuulun. Tähän mä haluan jäädä. Mulla oli tosi turvallinen ja hyvä olo.

Tuon yön jälkeen meni jonku aikaa, ennen kun uskalsin laittaa viestiä fbssä J:lle. Mä ajattelin, että sitä varmasti kaduttaa ja se ei halua enää nähdä mua. Mutta mun iloksi se vastasikin tosi iloisesti ja kyseli mun kuulumisia. Pari päivää juteltiin, mutta tosi vähän. Ja se olin minä, joka ne kaikki alotteet teki.
Mutta mun tuurilla tietenkin laitan viestiä sille yksi kaunis päivä ja siihen ei koskaan vastattu.
Kerran sen jälkeen J oli ollu Kaustisella, mutta ei tietenkään tullu sisälle asti.
Mun ystävälle sitten J oli sanonut, että ei ollut vastannut mun viestiin, sillä oli huomannu viestin pari päivää sen jälkeen kun mä sen lähetin. Harmi vain, että mun on jotenkin vaikea uskoa tuota.
Samana iltana kun laitoin sen viestin, niin siihen viestin alapuolelle tuli lukemaan, että ''nähty kello 19.00'', pari tuntia sen jälkeen kun mä laitoin mun viestin. Ja eihän sitten varmaan tullut mieleenkään, että aina voi laittaa viestiä vaikka jälkeenpäin huomaakin..



J:n jälkeen mä oon koittanut epätoivoisesti löytää jotain poikaa, jotta voisin unohtaa sen.
En mä sitä aluksi ensin tajunnut, mutta mun sisko sai mut sen tajuamaan eilen. Tähän liittyykin sen maanantainen tapaaminen yhden pojan kanssa. Se vaikutti mukavalta ja oli ihan söpö, kuvittelin että voisin ihastua siihen, mutta halusinkin ihastua siihen vain siksi, että unohtaisin J:n. Mä oon kamala ihminen.
Mutta koitan nyt oikeasti päästää irti tuosta J:stä. Aion jättää pojat nyt hetkeksi ja keskittyä muihin asioihin.

Ja joo, mun piti tehdä tää postaus jo eilen, mutta mulle iski aivan tappoväsy ja oli pakko mennä nukkumaan.
Mä lupaan, että en enää koskaan lupaa mitään, sillä en osaa pitää mun lupauksia.

Mutta tällainen poikapostaus nyt tuli. Pientä avautumista ja muistelua.
Täytyy myöntää, että mulla oli itkukin tuloillaan tuota loppupäätä kirjoittaessa.
Harmittaa niin älyttömästi.

Mutta ehkä mä vielä joskus löydän sen oikean, joka haluu olla mun kanssa mun koko loppuelämän.

Kilometripostaus on nyt kirjoitettu. Anteeksi kirjoitusvirheet.
 Seuraavaan kertaan, heippa!

<3: Nea








Ei kommentteja: