sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

JUHANNUS

Mä en kestä. Mulla on ollu ehkä maailman paskin juhannus koskaan.
Koko viikonlopun mä oon ollut yksin kotona neljän seinän sisällä, en oo nähny ketään, enkä oo käyny missään. 

Kemora ja Kalajoki olis houkutellu aika paljon, mutta ei oikein ollu rahaa. Äiti kyl lupas maksaa mulle yhen illan kemoralla ja olinki jo aikeissa mennä tänään (eilen oikeastaan, eli lauantaina.), mutta mua olis ahdistanu mennä, sillä mua ei oikeastaan oltu kysytty minnekään. Tässä taas toistuu ne mun yläaste_ajat, joista kirjotin paljonki mun edelliseen blogiin. Koulussa mä olin aina mun perusporukassa, mutta kun koitti joku loma tai ihan viikonloppu, niin mut ignoorattiin täysin. Harvemmin sain kutsuja minnekään. Oon saanu kuulla kyllä siitä, että mun pitäis vaan mennä ja ''tunkea'' itteni, mutta ei se oo mulle helppoa. Sillä tavalla en koe itteäni tervetulleeksi. Yläasteen jälkeen ajattelin, että se loppuu kun meen uuteen kouluun ja tutustun uusiin ihmisiin, mutta tässä sitä ollaan taas. Joskus on hieman parempia kausia, että mua kysytään ja näin, mutta joskus on taas näitä kausia.

Tässä juhannussuunnitelmassa on sekin, että kun äiti sano maksavansa mulle yhden päivän siellä kemoralla, niin mä en kertonut siitä kenellekään. Tästä taas päästään yhteen toiseen mun ongelmaan. Mä tykkään kovasti olla musiikkilukion bileissä, sillä kaikki on aina tuttuja, aina on seuraa ja mun on hyvä olla.
Olin tässä yksi viikonloppu ei-musiikkilukiolaisten + yhden musiikkilukiolaisen kaverin kanssa ajelemassa ja juotiin siinä samalla. Mutta mä en tykännyt yhtään, en oikein oo missään väleissä kaikkien mukana olleiden henkilöiden kanssa ja mun koko ilta oli vaan ahdistava. Eikä tää ollu ensimmäinen kerta. Mä harvemmin oikeasti tykkään noista bileistä, jotka on musiikkilukion ulkopuolella.
Mä en siis siksi kertonu kenellekään, että mä pääsisin lauantaina kemoralle, koska en halunnu ottaa sitä riskiä, että mun ilta tulis olemaan paska ja pettyisin kauheasti. Olishan siellä toki voinu olla ihan kivaakin, mutta en vaan halunnu ottaa sitä riskiä.

Nyt on tullu avauduttua. Ehkä tää tästä.

Onneks tässä kesälomassa on jotain kivaakin: 
Meen pikkuveljen kanssa ens tiistaina Särkänniemeen, Ruisrock lähestyy kovaa kyytiä ja siinä samalla synttäritkin lähestyy ja musta tulee täysi-ikäinen!
Heinäkuun alussa alkaa työt museolla, ootan ihan innoissani sitäkin, sillä oon ollu kotona toimeettomana jo liian pitkään.

Pitää nyt vielä laittaa muutama naamakuva tännekin ja jos joku oudompi henkilö lukee tätä mun blogia, niin tässä näkee mun ''uudet'', astetta lyhyemmät hiukset!

Ihana laatu<3

Mutta mä nyt lopetan tämän postauksen tähän ja jään odottamaan Jamia kemoralta kotiin, 
ÖITÄ (:

<3: Nea